m/s Averin

10.6.2017 puoliltapäivin Pohjanmeri

Tätä kirjoittaessa olemme Pohjanmerellä matkalla Wilhelmshavenista Elbelle. Rape ajelee ja minä päätin aloittaa blogin. Meillä oli tarkoitus mennä tänään Bremenhaveniin vähän niinkuin rantoja pitkin ja sieltä pikku kanavaa pitkin Elbelle. Tavattiin kuitenkin mukava hollantilaispariskunta ja he olivat menossa Pohjanmeren kautta. Syy oli lyhyempi matka ja vähäinen tuuli sekä aallokko. Tehtiin nopea päätös, että seuraamme heitä. Sinänsä on mukavaa kun on tuttuja lähellä. Tuntuu turvalliselta.

Me lennettiin maanantaina Amsterdamiin ja sieltä junalla Zuitbroekiin, jossa vene oli talviteloilla. Maanantai oli täällä helluntai, mutta siitä huolimatta meitä oltiin asemalla vastassa. Meillähän oli laukkuja ja matkaa oli pari kolme kilometriä. Kaikki oli talvisäilytyksen jälkeen ok, joten kylään tutustumisen jälkeen ilta- ja yöunille.

Tiistaina kävimme läpi talvisäilytysasiat ja lähdimme ajelemaan kanavaa pitkin rannikolle, jonne saavuimme klo 16 Spuisluit nimiselle sululle Dollard nimisen merenlahden rantaan. Matkalla juutuimme yhteen automaattisulkuun, joka oli mennyt rikki. Siinä meni pari tuntia ja ainoa haitta oli sadat kärpäset, jotka hyökkäsivät lähistön sikalasta veneeseen. Niitä on myrkytetty seuraavat päivät. Spuitluisissa miehistö valitteli suun napsaavan, joten sähköpolkupyörä tulille. Lähimpään kylään oli 6  km ja siellä sanottiin marketin olevan 5 km päässä seuraavassa kylässä. Ei muuta kun vastatuulessa sinne, pitäähän sitä huolta pitää miehistöstä ja vähän itsestäkin. Sää oli koko päivän puolipilvinen ja asteita 20, mutta tuuli oli aika kova. Etenimme 20 mailia.

Keskiviikkona lähdimme matkaan klo 12 ja Dollardin ylitettyämme saavuimme Emdeniin klo 18. Päivä oli hyvin tuulinen, 12 astetta ja matkaa tehtiin vain 12 mailia. Nousuvettä odotellessa pääsimme siis matkaan näin myöhään. Merenlahdessa väylä risteili parin metrin syväyksellä. Kun päästin vähän syvemmille vesille, niin iski Pohjanmeren aallot. Niihin ei oltu kunnolla varauduttu ja telineillä ollut masto rojahti kannelle. Onneksi mikään ei rikkoutunut. Rakkaani polkupyörä meinasi lentää mereen, mutta pelastin sen. Mitäs sitä ei rakkaansa eteen tekisi. Kovan päivän päätteeksi etsimme hyvän ruokapaikat ja palkitsemme itsemme muutamalla ankkurimaljalla.

Torstaina 8.6. Lähdimme EMS-JADE kanavalle  klo 9.30 tavoitteena kanavan toinen pää Wilhelmshavenissa. Sää oli melko sateinen ja kolea 12 astetta, mutta tuuli alkoi laantua. Kanavalla oli muutama sulku, mutta pikku siltoja enemmän kuin tarpeeksi. Siltojen nosto sujui saksalaisella täsmällisyydellä. Siltavahti pyöräili seuraavalle sillalle saatuaan edellisen laskettua. Ei päästy aivan määränpäähän, koska vahdit lopettavat työt klo 17. Yövyimme sillan pielessä Dykhausen nimisessä pienessä kylässä. Sillan toisella puolella oli paikallisen veneseuran kotisatama. Vietimme iltaa siellä ja heiltä saimme kyydin markettiin tällä kertaa ruokavaraston täydennykseen. Matkaa 30 mailia.

Perjantaina lähdimme klo 8.30 ja saavuimme Wilhelmshaveniin  klo 11 ja matkaa vain 7 mailia. Täällä olikin tarkoitus viettää koko päivä. Sää oli aluksi aurinkoinen ja lämpöä yli20 astetta. Iltapäivällä sää viileni ja alkoi sataa, mutta sää parani iltaan mennessä. Teimme viiden-kuuden kilometrin kävelylenkin. No, totuuden nimissä kolmen pubin kautta, mutta vain yhdet pienet jokaisessa paikassa. Naapuriveneen rouva opetti meille Wilhelmshavenin ja Elben vuorovedet.

Lauantaiaamuna klo 8 sululle odottamaan ja merelle pääsimme klo 9.30. Wilhelmhaven oli jo sodan aikana suuri sotalaivojen satama ja riittihän niitä nytkin. Kaunis kaupunki, millainen lie ollut syksyllä 1945. Merelle mentiin parikymmentä mailia vastavirtaan kolmen solmun nopeudella. Sitten merellä 15 mailia ilman vuorovesivirtaa ja sen jälkeen 15 mailia kohti Elben suuta vastavirtaan 2-3solmun nopeudella. Cuxhaveniin saavuimme klo 21.30, söimme sataman ravintolassa ja kävimme jututtamassa hollantilaiset. Lauloin niille päivänsäteen ja menninkäisen, jonka kuulu hollantilaisartisti  on levyttänyt. Eivät tunnistaneet sävelmää vaikka esitys oli hieno. No, he olivat yliopistosta.